kiitoshei

Moooi, viime kerrasta on aikaa miulla kyllä taas, hupsista... vähän harmittaa myös tulla tänne ihmisten silmien eteen itkemään, mutta ajattelin tän helpottavan. ensimmäisen helpotuksen hain n. puolen tunnin juoksulenkiltä!

Oon miettiny paljon miun tylsää elämää, sitä, mikä siinä on pielessä ja miks? 

Tajusin tänään, että miun ongelma on se, että haluisin tutustuu uusiin ihmisiin ja saada uusia tuttavia, mutta samalla minnuu ahistaa tilanne, jossa joudun olemaan muitten ku niitten tuttujen turvallisten ihmisten kanssa. Meen mielummin kävellen koulusta kotiin, etten joudu ihmisiä täynnä olevaan bussiin. Teen mielummin pienen treenin lihaksille kotona, kun painelen kuntosalille, jossa on muitakin. Käyn mieluiten sunnuntaina äitin kanssa Savonlinnaan lähtiessä pikaset ruokaostokset ja yritän pärjätä niillä aina viikon, etten joudu raahautumaan toista kertaa viikossa ruokakauppaan, jossa on tuhottomasti ihmisiä. Viikonloppuina minnuu ei liian usein nää kylillä pörräämässä tai nuokkarilla istuskelemassa. Makoilen kotona ja kahon yksin leffaa, tai jos neljän seinän sisältä poistun, nii lenkkipolkku on oikeestaan aika varma valinta.

    Kaiken tuon ihmisten karttamisen jälkeen kehtaan vielä valittaa olevani tylsistyny elämääni ja vailla uusia tuttavuuksia. MUTTA KUN EN MIE ENNEN OO OLLU TUOLLANEN!! Tiiän ettei tää kuulosta ongelmalta "sen ku vaan lähtee ulos sieltä neljän seinän sisältä".... JOOOOPA! Helpommin sanottu ku tehty! On jönniin vaikeeta tehä asioita, jotka saa aikaan ahistavia tuntemuksia.. Ja minnuu itkettää että mie oon ihan hukassa, tää ei oo se sama tiina!!! Tältäkö tuntuu olla 17-vuotias!!? Jos niin on, nii halluun heti takasin 16-vuotiaaks! tää on vaikeeta...

vain tiina voi saada tälläistä aikaan (y) 

perjantai-illan meiningit 

sunnuntain fiilikset, VITTU -.-

tämmöset terveiset tällä kertaa täältä ahistuksen ansakuopasta ....

-tiitu