perjantai 11. huhtikuuta 2014

Heissan!

Tämä postaus sisältää tyhjänpäiväistä lätinää, joten jos et ole sillä tuulella, klikkaa itsesi pois

Miun koeviikko on ohi. IHANAA!! Ja kaikesta siitä stressistä ja ennakko-odotuksista huolimatta jäi tosi hyvä ja vahva fiilis.

Sunnuntaina oltiin poooikien kanssa pitkästä aikaa bändikämpällä! Mahtava musisoida välillä noin tutussa seurassa.





Maanantai-iltana päätettiin Kaislan kanssa, että ollaan luettu tarpeeks ja käytiin ensin salilla ja sitte vielä uimassa! En oo uinu pitkään aikaan ja se oli kyllä tosi mukavaa. Kaiken kruunas viimesenä poreamme ja sauna <3 Uni tuli aika äkkiä illalla.


Tällasella muikeella hymyllä ja hyvänmielen
soittolistalla liikenteeseen

Oli tosi kaunis ilma kävellä

Kun eilen viimein viimenenki koe (Kemia, yäk!) oli ohi, päätettiin juhlistaa sitä käymällä syömässä ihanat salaatit. En usko että on mitään parempaa kun halloumi-caesar -salaatti jollain jännällä kastikkeella.



Ruokajuomana aina-niin-terveellinen Laitilan Rio Cola. Aaaaaaaaaah


Hemmottelin itteeni kämpillä vielä jugurtilla, vadelmilla ja
valkosuklaapähkinöillä


Miulla piti olla tänään ansaittu vapaapäivä vailla MINKÄÄNLAISIA koulumurheita. Toisin kävi. Koulumurheita ei oo enkä niitä kyllä ois kerenny miettiikkään, sillä iskän kanssa heti aamusta mummolaan halkosavottaan. Mut toisaalta, kaiken tuon opiskelun jälkeen oli kiva vaan keskittyy tuollaseen raakaan fyysiseen työhön ulkoilmassa. Huomasin, että kyllä miun lihaksissa on jotaki tän treenaamisen takia vahvistunu. Mie ja ropsit oltiin ihan kavereita.

Kaikenlaista sitä tekkeeki.
Nyt aion ottaa tän illan ihan vaan chillisti. Huomenna sitte suunnataan Rakkaan kanssa kaupunkiin!

Tää oli vähän tämmönen jorisen-vaikkei-ole-sanottavaa -postaus, mutta toivottavasti siitä sai edes jotaki irti :D

Loppuun vielä tsemppikuva:

Jou matafaka
Still alive, nigga !
Iloisia aikoja, palaillaaaaaan!

                          -Suski





sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Onnenlantteja ja lapislatsulia


Moikkelismoi!

Maanantai ja sen myötä koeviikko on ihan kohta tässä, mutta onneks kaiken sen stressin keskellä oli näin ihana viikonloppu. Perjantaina menin kaupungista suoraan Rakkaan luo ja vietettiin rauhallinen ilta, tehtiin ruokaa, katottiin leffaa ja sen sellasta.

Eilen olin Savonlinnasalissa Juha Tapion konsertissa ja se oli kyllä ihana kokemus.



Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Rakastan niin kauan kun mä voin







Älä kaunaa mennyttä kanna sen viimein jo lähteä anna takkinsa ottaa ja ovella kiittää Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää








Raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiin
ne on vieneet teidät toiseen kaupunkiin
jossa on vesitorni ja korkeat mäet eikä aikuisten murheet paina
siellä muistathan sen isä on susta ylpeä aina











Eikä meistä jää mitään, aikojen päästä muista ei kukaan mihin päädyttiin Mutta jossakin tuolla paikkamme on ja jos niin ei käy, me olemme hengissä nyt








Mä olen kyllästynyt kuvia katsomaan, kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin Mä en vielä ole toivoa heittänyt olen tässä, kiinni tartu nyt










Tehdä lauluja ja soittaa Laiturilla laivaa odottaa Ajatella hyvä voittaa Tai sängyn päädyn hellää narinaa











Mä tahdon sun kanssasi sinne mutta mennään ensin kaupunkiin Mun taskut täynnä on velkaa, mutta huomenna tiedät että tänään tanssittiin

Paremmat päivät alkaneet on








Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan










Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa





Juha oli ihana. Uskomatonta, miten koko yleisö eli mukana ja biisit vaan virtas läpi. Kun Mitä silmät ei nää alko, puolet yleisöstä nous seisomaan ja laulamaan. Sen jälkeen tuli Paremmat päivät ja valehtelematta täydestä Savonlinnasalista pysty laskemaan kahen käden sormilla istuvat ihmiset. Itkin paljon, ilosta, surusta, kaipuusta ja onnesta. Kaikki oli sulosesti sekasin ja sillon oli    Suurenmoinen elämä, kyyneleinä helminä

Palaillaan taas,
                         -Suski