Moikkelismoi!
Maanantai ja sen myötä koeviikko on ihan kohta tässä, mutta onneks kaiken sen stressin keskellä oli näin ihana viikonloppu. Perjantaina menin kaupungista suoraan Rakkaan luo ja vietettiin rauhallinen ilta, tehtiin ruokaa, katottiin leffaa ja sen sellasta.
Eilen olin Savonlinnasalissa Juha Tapion konsertissa ja se oli kyllä ihana kokemus.
Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Rakastan niin kauan kun mä voin
Älä kaunaa mennyttä kanna sen viimein jo lähteä anna takkinsa ottaa ja ovella kiittää Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää
Raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiin
ne on vieneet teidät toiseen kaupunkiin
jossa on vesitorni ja korkeat mäet eikä aikuisten murheet paina
siellä muistathan sen isä on susta ylpeä aina
Eikä meistä jää mitään, aikojen päästä muista ei kukaan mihin päädyttiin Mutta jossakin tuolla paikkamme on ja jos niin ei käy, me olemme hengissä nyt
Mä olen kyllästynyt kuvia katsomaan, kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin Mä en vielä ole toivoa heittänyt olen tässä, kiinni tartu nyt
Tehdä lauluja ja soittaa Laiturilla laivaa odottaa Ajatella hyvä voittaa Tai sängyn päädyn hellää narinaa
Mä tahdon sun kanssasi sinne mutta mennään ensin kaupunkiin Mun taskut täynnä on velkaa, mutta huomenna tiedät että tänään tanssittiin
Paremmat päivät alkaneet on
Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan
Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
Juha oli ihana. Uskomatonta, miten koko yleisö eli mukana ja biisit vaan virtas läpi. Kun Mitä silmät ei nää alko, puolet yleisöstä nous seisomaan ja laulamaan. Sen jälkeen tuli Paremmat päivät ja valehtelematta täydestä Savonlinnasalista pysty laskemaan kahen käden sormilla istuvat ihmiset. Itkin paljon, ilosta, surusta, kaipuusta ja onnesta. Kaikki oli sulosesti sekasin ja sillon oli Suurenmoinen elämä, kyyneleinä helminä
Palaillaan taas,
-Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti