LUUKKU 1

Ensimmäinen päivä joulukuuta, ensimmäisen adventtisunnuntain messu, ensimmäinen joulukalenterin suklaa, nyt voi sanoa, että tästä se alkaa! Lunta on pyryttänyt koko tämän päivää ja kinokset sen kun kasvaa, MAHTAVAA!

Tämän viikkoa oon ollu pois koulusta kurkkukivun ja kuumeen nujertamana. Näinpä bloggaus-kurssin opettaja laitteli wilmassa viestiä, että kun sairastelultani kerkiän, niin tehtävänä ois postailla aiheena tavalla tai toisella joulu. Ite aattelin kertoo meiän perheen jouluperinteistä.

Tänään tosiaan ensimmäinen adventtikirkko ja sinne pykästiin äitin kanssa. Oli niin ihanan joulunen tunne, kun ikkunasta näki, miten ulkona sato lunta isoilla hiutaleilla.

 Joka vuotiseen joulunodotteluun kuuluu kauneimmat joululaulut, jotka vielä on eessäpäin. Tänä vuonna meinasin myös yrittää keretä joka sunnuntai adventtikirkkoon. Ensimmäiset jouluvalot ja -koristeet viritellään äitin kanssa jo marras- joulukuun vaihteessa, johon isäpuoleni vähän pitkinhampain alistuu.

 Joulukuusen koristelu onkin sitten jo aina koko perheen yhteinen tapahtuma, vuorovuosin saa jokainen laittaa tähden latvaan ja se jos mikä on kunnia. Seuraavat talkoot ovatki sitten jo piirakoiden paisto ja aattoa edeltävänä iltana kinkunvalvojaiset, kun puol sukua vahitaan uunissa paistuvaa kinkkua ja jännätään tuleeko lopputuloksesta syötävä. Jouluaaton aamuna keitetään riisipuuro ja joskus huttuun heitetään manteli ja sit mietitään mitä tuo onnekas saakaan siitä hyvästä. Aamupäivällä sit ulkoillaan yhessä ja klo 12 kasaannutaan olohuoneeseen TV:n ääreen joulurauhanjulistusta varten.

kotikirkko <3

Iltapäivällä on jouluvesperi kirkossa, jossa yleensä äitin ja mummon kanssa käydään, meiän suvun miespuolisia kun on välillä vaikee saaha kirkkoon. Alkuillasta sitten päästään jo itseasiaan, nimittäin joulusaunaan ja ruuan kimppuun. Ootan jouluruokaa niiiiin kovasti, aih, porkkanalaatikko jo ihan tuoksuu nenässä, lurps :P Mahat pullollaan päästäänkin sitten availemaan joululahjoja kun pukki, illan vetonaula, vihdoin viimein saapuu! Ku illalla jokainen on toipunu lahjojen tuomasta materiaonnesta, niin lähetään vielä muistamaan taivaassa jouluaan viettäviä rakkaita ihmisiä viemällä haudalle kynttilät.

Avioerolapsena vietän jokatoisen joulun äitin luona ja iskän luona, nii sitte joulupäivänä suuntaan aina sen toisen vanhemman luo availemaan sen puolen suvun antamia lahjoja. Oi, että ootan noita tunnerikkaita joulunpyhiä <3

Mutta nyt hörppään äitin kanssa kupin kuumaa juotavaa ja herkuttelen jouluherkkuja! Sitten suuntaan kaupunkielämään taas... palaillaan murut!

-tiitu