Valloittamaton

Hheeeissan!

Oon nyt pitänyt taas pientä taukoa bloggaamisesta, sillä meidän perheen joulu loppui Tapaninpäivään. Aamulla saatiin puhelinsoitto, että rakas ukki on nukkunut pois.

Suru ei helpota vieläkään, mutta muuttaa muotoaan.

Juice Leskinen -Lauri Viidan muistomerkki

Uusivuosi -14 meni aika hyvissä tunnelmissa kaikesta huolimatta, ammuttiin Rakkaan ja parin kaverin kanssa raketteja ja syötiin hyvin. Hirveempiä biletysfiiliksiä ei ollut meillä kellään, ja vuoden vaihtumisen jälkeen oikeestaan hipsittiin nukkumaan. Kertailtiin vielä viime vuotta ja kaikkee, mitä on tapahtunu.

Vaikka Tiina teki viime vuodesta postauksen, josta saa pitkälti kuvan meiän molempien tekemisistä (siskot tunnetusti tekkee kaiken yhessä <3), aattelin silti vielä listata omia tuntemuksiani. En oo aikasemmin oikein halunnut enkä jaksanukkaan keskittyä viime vuoden muistelemiseen, mutta nyt ajattelin käydä juttuja läpi.
Päällimmäisenä viime vuodesta jäi ehkä mieleen ystävyys ja rakkaus. Elämän ylä- ja alamäissä minnuu oli tukemassa omat rakkaat ystävät. Maalis-huhtikuussa Rakas tuli miun elämään ja yhteistä tietä on nyt siis kuljettu jo yheksän kuukautta. (:

Mie ja miun lempitytteli toukokuussa (:

Tiina <3

Kevät oli aika haipakkaa, perus ysitouhotuksen lisäks käytiin Vuokatissa, Saksassa, järjestettiin discoja ja konsertteja ja vietettiin kansainvälinen viikko, jolloin meiän koulussa oli vieraita seittemästä eri Euroopan maasta. Kaikesta kuitenkin selvittiin hyvällä menestyksellä ja miun kesä -13 oli parhain koskaan. <3

Iloa ja onnellisuutta heinäkuulta

Syksy toi tullessaan paljon uutta. Uus kaupunki, uus oma koti, uus koulu, uusia ihmisiä, kaikki ihan uutta. Taikkari on ollu täyttä kultaa, vaikka välillä rankkaa onkin. Oon saanu paljon uusia kavereita ja edistyny etenkin laulussa. Tää omilleen muuttaminen ja kaikki on ollu välillä vaikeeta ja oon ikävöiny paljon kotiin, mutta uskon että sekin ajan kanssa helpottaa.

Joulu oli jouluinen säätä lukuunottamatta, ja iloinen suru-uutisiin asti. Pari päivää meni sumussa mutta elämä lähti jatkumaan pikkuhiljaa. Välillä on tosi vaikeita hetkiä, mutta se kai kuuluu asiaan. Eläminen ja kuoleminen on saanu miut miettimään sitä, miten elämästä kannattaa pitää kiinni ja nauttia siitä.

Sano rakkaille joka ilta, miten tärkeitä ja rakkaita hyö on. Aamu ei välttämättä koitakaan.
Silti ei saa pelätä elämää eikä kuolemaa.

Kiitos jokaisesta päivästä.

Vuoden 2014 365 päivässä tulee olemaan hyviä ja huonoja hetkiä, iloja ja suruja, rankkaa ja helppoa ja rakkautta ja vihaa. Silti, ootan sitä kaikkea innolla ja uskon, että selviän siitä lähimpieni kanssa. Jos en aina niin hyvin, niin sitte huonommin. Selviän kuitenkin.

Hyvästi 2013, tervetuloa 2014!


PMMP - Valloittamaton

En saanut sitä sanomaan
että se tahtoo tulla
En taivu sitä suremaan
että se sinne jää

Jos oisin voinut nauraen
jäähyväiset vaihtaa
Mut joskus uusi huominen
eilistään se kaihtaa
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton


Valloittamatonta uutta vuotta jokaiselle!

             -Suski